Näin joulushow Kaila valmistuu

Sorin Sirkuksen vuosittaisen joulushow'n rakentuminen on pitkä prosessi, joka käynnistyy pienen hengähdystauon jälkeen pian edellisen show'n viimeisten esitysten jälkeen jo lopputalvesta. Esitysten ohjaaja ja Sorin Sirkuksen taiteellinen johtaja Taina Kopra on ehtinyt pyöritellä mielessään jo ideoita tulevasta, mutta varsinainen päätös seuraavan joulun esityksen konseptista on ryhmätyötä.

– Se on mun työskentelytapani, Kopra sanoo. – Pidetään useampi palaveri esiintyvien nuorten kanssa, ideoidaan, käydään laidasta laitaan läpi fiiliksiä, toiveita ja haluja. Jonakin vuonna mulla voi olla selkeä ajatus lähteä yhteen suuntaan, mutta yleensä suuntaviitat tulee sieltä esiintyjien ryhmästä, ja sitten niitä ideoita pallotellaan myös esitystä rakentavien ammattisuunnittelijoiden kanssa. Lopputulos voi olla ihan jotain muuta kuin ensimmäiset keskustelut, mutta siitä se lähtee.

Kevään mittaan jatkuvissa suunnittelupalavereissa visiot alkavat selkiytyä ja tiedetään tarkemmin, mitä kohti mennään. Joskus päämäärä on hyvinkin selkeä, kuten esimerkiksi viimevuotinen Xyper tulevaisuuden rockshow-esityksineen tai vaikka vuoden 2015 Las Necalas -show'ssa, jossa jäljiteltiin Las Vegasin isoja showohjelmistoja. Joskus taas esityksen konsepti perustuu muuhun kuin tarinallisuuteen ja jättää tulevan suunnitelman avoimemmaksi.

Ensimmäinen deadline tulevan ohjelman valmistuksessa on suunnilleen juhannuksen tietämissä, jolloin ensimmäiset mainosmateriaalit lähtevät painoon. Siinä vaiheessa esityksellä on olemassa nimi, mutta mainoskuva ja ensimmäiset tekstikuvailut antavat vielä mahdollisuuden muokata esitystä haluttuun suuntaan.

– Tässä vaiheessa yleensä kaikki on vielä sellaista, ettei se varsinaisesti sido meitä tekemään jotain tietynlaista esitystä, Kopra kertoo. – Tänä vuonna meillä oli nimi Kaila, ja selkeästi oli päätetty myös mainoskuvassa näkyvä värimaailma. Myös se jo tiedettiin hyvissä ajoin, että tehdään nykysirkusta ilman taustatarinaa.

– Voisi ajatella, että se on enemmänkin niin kuin koreografia, teos, joka nivoutuu yhteen erilaisilla liikkeillä ja tapahtumilla. Minä ohjaajana suunnittelen ja teen sen kokonaisuuden yhteen nivomisen, ja sitten selkeästi tanssillisempia koreografioita tekemässä on ammattimainen tanssikoreografi Marjo Terästö.

Nimen pitää herättää mielikuvia

Nimi Kaila on ehtinyt herättää jo kiinnostusta. Sorin Sirkusten joulushow't on perinteisesti nimetty sillä periaatteella, että nimen pitää herättää mielikuvia mutta se ei varsinaisesti paljasta paljoakaan itse esityksestä. Kailan vanhoja merkityksiä ovat olleet kajastus, heijastus, peilaus, ja myös nimikalenterista Kailalle löytyy sopivia adjektiiveja, kuten tarkkaavainen, aktiivinen, iloinen, moderni, luova, ystävällinen, pätevä, temperamenttinen ja niin edelleen. Nämä kuvaavat hyvin myös tätä esitystä.

Teeman ja nimen jälkeen suunta tarkentuu työryhmän palavereissa: Halutaanko bändi vai tuleeko musiikki nauhalta, sävelletäänkö musiikki erikseen, millainen lavastusratkaisu on, tarvitaanko erillistä lavastajaa, miten esiintyjien kulkeminen sekä esitysnumeroiden ja muiden tilanteiden turvallisuus varmistetaan, puhutaan visuaalisuudesta, asuista, päähineistä, maskeerauksesta, koreografioista, valaistuksesta, teknisistä seikoista – päätettävä ja huomioitava lista on hyvin pitkä. Show'n lavasteet voidaan koota paikoilleen vasta parisen viikkoa ennen ensi-iltaa, joten viime vuosina käytössä ollut pienoismalli on suureksi avuksi ohjaajalle.

Samaan aikaan esiintyjät jo treenaavat numeroitaan Kopran ja muiden opettajien ohjauksessa. Numerot ovat hyvin pitkälle niitä, mitä Sorin Sirkuksessa lukujärjestyksen mukaisestikin harjoitellaan ja mitä kukin on valinnut lajikseen.

– Minä valitsen esiintyvän ryhmän motivaation ja taitojen mukaan, Taina Kopra sanoo. – Motivaatiota tarvitaan, koska he treenaavat viikossa 15-20 tuntia normaalin koulun lisäksi. Loppuvuodesta myös kaikki viikonloput menevät treeneissä, joten vapaapäiviä ei juuri ole.

Show'n rakentamisen kiireet luonnollisesti vain lisääntyvät marraskuun puolivälissä koittavaa ensi-iltaa kohti mennessä.

– Lokakuu on oikeastaan kaikista kiireellisin aika. Silloin valmistuvat puvut ja lavasteet sekä itse esityskin. Iso deadline on noin kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa tehtävä valokuvaus, jolloin tarvitaan pukuja, kampauksia ja maskeerauksia, mutta ihan siihenkään ei vielä kaikki valmistu. Joskus vielä ensi-iltapäivänäkin tulee viimeisiä juttuja ja koristeita, Kopra selvittää.

– Valosuunnitelmakin on tehty, mutta vasta kun esityksen harjoittelussa päästään läpimenoihin todellisissa lavasteissa, niin nähdään sopivatko kaikki ratkaisut vai onko joku valo häiritsevä. Ihan viime hetkille saakka mennään siinäkin.

Kaikkien suunnitelmien toteutukset eivät aina onnistu, tai joku temppu ei yksinkertaisesti valmistu niin varmaksi, että sen voi laittaa yleisön eteen. Joskus esityksen kestoa pitää vain lyhentää, jolloin taas palataan ainakin pieneltä osalta takaisin suunnittelupöydälle vielä viime hetkillä.

– Ja lopulta esityksen rytmi syntyy vasta yhteisvaikutuksessa yleisön kanssa. Ennen varsinaista ensi-iltaa on koululaisesitykset ja kenraali, ja niiden jälkeen perjantain ensi-ilta voikin olla jo hyvin toisenlainen, kun yleisön läsnäolo alkaa muokkaamaan siitä lopullista esitystä.

Paljon valmisteltavaa ja harjoitettavaa myös backstagella

Yleisö näkee sen, mitä on tarkoitettukin nähtäväksi, mutta yllättäen Taina Kopra sanoo, että haastavampaa ohjaamisessa onkin se, mitä yleisö ei näe, se mitä tapahtuu lavan takana backstagella. Joulushow'ssa on kuitenkin vain noin 20 esiintyjää, joista suurin osa on mukana monissa numeroissa, joten aina ei pysty ajattelemaan esitystä vain sen mukaan, mikä näyttää hyvältä, vaan ohjaajan pitää huomioida se, kuinka he ehtivät, pystyvät ja jaksavat, ja rakentaa esitys järkevään ja toimivaan järjestykseen. Välillä esiintyjän pitää ehtiä vaihtamaan koko asu, tai laittaa numeroon tarvittavat kengät tai rannetuki tai vastaava tietyn lajin vaatima apuväline.

Lisäksi lavan takana on koko joukko ihmisiä, jotka vääntävät tarvittavia köysiä, turvasysteemejä ja lajivälineitä paikoilleen, tai auttavat esiintyviä asujen kanssa eri numeroiden välissä. On paljon yleisölle näkymättömiä pikkuasioita, jotka täytyy ottaa huomioon.

– Tavallaan se haaste on, että kaiken saa näyttämään yleisölle niin kuin se vain tapahtuisi, Kopra sanoo. – Minulle tyypillinen tapa ohjata on varmistaa, että kaikki sujuu kuin rasvattu eikä jää tyhjiä hetkiä, jolloin lavalla raahataan jotain mattoa ja odotellaan. Siksi on mietitty asioita kulkureiteistä ja jopa ihan vesipullojen paikoista lähtien, että esiintyjä ehtii viidessätoista sekunnissa ottaa hörpyn, vaihtaa vaatteet ja siirtyä seuraavaan numeroon. Pieniä tietynlaisia yksityiskohtia, joista muodostuu se kokonaisuus.

Kopra opettaa ja harjoituttaa myös itse sirkusnumeroita, mutta monet yksittäiset numerot valmistuvat Sorin Sirkuksen muiden opettajien opastuksella ja valvonnassa. Läpimenoharjoitusten aikana muut vastaavat niiden teknisestä toteutuksesta ja toimivuudesta, kun koko show'n ohjaaja nivoo niitä yhteen toiminnallisesti ja visuaalisesti. Siirtymät, säveltäjän kanssa yhteistyössä tehtävä musiikin tukema dramaturgia ja moni muu asia vaativat ohjaajan huomiota ennen kuin esitys valmistuu.

Kun ensi-iltapäivä vihdoin on koittanut ja show on esitetty yleisölle ensimmäistä kertaa, lienee ohjaajan aika hengähtää ja nauttia työn hedelmistä näytöskauden loppuun?

– Ehkä ammattilaisten kanssa voisi siinä vaiheessa hengähtää, mutta tässä nuorten kanssa täytyy olla koko esityskauden ajan valmiustilassa. Aina joku voi sairastua tai loukkaantua. Etukäteen on jo pitänyt miettiä, miten joku poissaolo paikataan, tai miten yhden numeron pois jääminen vaikuttaa seitsemään seuraavaan vaihdokseen, Kopra sanoo.

– Mutta yleensä siinä ensi-illan jälkeen on muutama tunti sellaista jonkinlaista helpotusta, jos ja kun homma on mennyt hyvin.

Kailan ensi-ilta on perjantaina 17.11.2023. Liput ensi-iltaan ja muihin näytöksiin tästä linkistä >>